Vaikeina aikoina punnitaan suomalaisuus
-
Perunkajärvi -
Perunkajärvi -
Suomalaisuus on asia mistä kiistellään ja usein ei ymmärretä mitä jotkut tarkoittaa sanoessaan olevansa isänmaallisia. Minun on mieleni tehnyt joskus sanoa, ettei se ole kummempaa kuin olla yhtä suomalaisen luonnon kanssa, tiedostaen maan historian, tiedostaen sen miten omatkin vanhemmat ovat täällä eläneet. Aika moni vetää isänmaallisuuden ja suomalaisuuden korostamisen melko kierolla tavalla äärioikeistolaisuudeksi, natsismiksi tai muuksi ihan utopistiseksi millä ei oikeasti ole edes tekemistä koko asian kanssa.
Uskontokin näyttelee suurimman osan suomalaista elämää, meillä on tietyt liturgiat ja vaikka aina emme uskoisikaan siten että, tunnustaisimme olevamme uskovaisia, suurimmalla osalla on se lapsenusko ja kunnioitus kaikkia perheen liturgioitamme kohtaan. Kaste, rippi, häät ja hautajaiset ovat meidän omanlaiset hyvinkin koruttomat mutta siitäkin huolimatta kauniit ja tunnepitoiset tapahtumat. Näitä asioita arvostetaan siitäkin huolimatta, olemmeko uskovaisia vai emme.Tämä maa on kristittyjen maa ja me voimme täällä turvata Jumalaan ja kirkkoon, me, te tai he joille tämä on annettu isänmaasta ja kasvatuksesta. Täällä ei ole sijaa kumartaa kaikkien uskontoja eikä varsinkaan islamia, sillä me emme ole islamilainen maa. Muslimien tänne tullessaan on pakko päättää mitä haluavat elämältään. Mutta täällä rukoillaan jumalaa ja naiset ovat miesten kanssa tasaveroisia. Homoillakin on tässä maassa hyvä olla ja näin pitää ollakkin.
Tunnen suomalaisuuden siten, että he ovat ihmisinä avarakatseisia ja avoimia uusille asioille. Hyvin vähän näen oikeaa rasismia, sitä syrjintää toista ihmistä kohtaan jolla on erinlainen kulttuuri. Minä olen itse useiden kulttuureiden risteytymä ja minua ei ole koskaan syrjitty sen vuoksi. Vaikka ne kansalaisuudet ehkä olisivat olleetkin jopa syy syrjiä, sillä olenhan osin venäläistä ja osin saksalaista syntyperää. On toki lapsena Lapin sota minulle kostettu ja tehty piruuksia mutta se on ehkä kasvattanut minua ja jotain olen siitäkin oppinut siitäkin huolimatta ja vastoinkäymisetkin kasvattaa lasta, eikä lapsia tarvitse pitää pumpulissa. Ei lapsia tarvitse alati opettaa kokemaan mielihyvää vaan oppia puolustamaan itseä ja oikeita asioita. Älkää opettako lapsianne lampaiksi, älkääkä peljätkö, että pienet vastoinkäymiset veisivät lapsen elämän turhuuden tielle.
Nyt viime vuosina ollaan kovasti puhuttu rasismin noususta ja syytetään eräitä suomalaisia Impivaaralaisuuden ihannoinnista. Toisin kuitenkin esille sitä Impivaaralaisuutta vieläkin, olen sitä joskus tuonutkin. Mutta se kirjoitus on painunut unholaan. Miettikää tekin jotka ihannoitte kaikkea monikulttuuria yli-ihannoiden näitä aitoja asioita. Miettikää kuka ja mikä teitä lopulta suojelee tässä maassa? Se on teidän oma kansa, älkää kääntykö omia kansalaisianne vastaan missään tapauksessa. Niinsanottu hyysäysmentaliteetti kaikkia muualta tulleita kohtaan ja eritoten islamia kohtaan tajuamatta ongelmia vie meidät ja teidät, koko kansan kahtia. Ei kannata syöttää pajunköyttä jota ei itsekkään usko tai pysty toteuttamaan. Ei kukaan tässä maassa oikeasti usko muuhun kuin näihin aitoihin asioihin.
Loput muut on sulautumista vailla olevia luonnollisia asioita mitä tulee eteen kun äkillisesti pistetään erinlaiset ihmiset kohtaamaan toisensa. Menkää oppimaan monikulttuuria Lappiin ja jos sieltä selviätte niin tulkaa sitten kertomaan kaikesta hienosta suvaitsevaisuudesta, sillä silloin tiedän että olette käyneet tutustumassa korpilakeihinkin. Pystyisittekö oikeasti elämään eri kulttuurissa vaatien alkuperäisten luopuvan omista hyvin tärkeistä asioista?
Seitsemän veljestä toimivat Impivaarassa juuri niin kuin työntekijöitä on opastettu tiimikirjallisuuden mukaan ahkeroimaan 1990-luvulta lähtien:
1. Työssä edellytetään toisten tukemista, yhteisvastuuta ja luottamukseen perustuvia suhteita.
2. Jokaisen odotetaan ajattelevan ja tekevän.
3. Ihmisiä rohkaistaan omaksumaan monia rooleja ja tekemään yhdessä työtä parannusten aikaansaamiseksi.
4. Ihmiset saadaan sisäistämään mielekäs päämäärä, auttamaan suuntaviivojen määrityksessä ja oppimaan.
5. Jokaisella on pyrkimys henkilökohtaiseen kasvuun.
Johtajan jos toisenkin olisi hyvä lukea uudelleen kansalliskirjailijamme merkittävin teos ja palauttaa mieleensä impivaaralaisuuden todellinen, aidon yhteisöllinen merkitys. Kenties sitä tarvitaan jopa enemmän kuin viime aikojen talouspuheissa paljon mainostettua talvisodan henkeä.
Haluan vain sanoa että olen onnellinen siitä, että mummi tuli tänne Saksasta ja ukki Venäjältä ja sain syntyä tänne maahan ja sulautua aidosti suomalaiseksi. Haluan laulaa suvivirttä lapseni päättäjäisissä ja haluan nauttia kesän kauneudesta järvenrannalla minkä suomen sukuni on meille suonut.
Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan! Kolkasssa synkeän syntymämaan pirttimme piilköhöt paikoillaan! Vainojen virmat, oi vaietkaa! Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaanpuolesta hengen, heimon ja maan.
Kyllähän te kaikki tiedätte mistä SUOMALAISUUS on tehty, eikö niin?
Hyvää kesää kaikille ja rakastetaan tätä suomalaista kesää. Toki arvostan isovanhempieni kulttuureja myös täysillä mutta sillä on ero, etten ole vaatimassa sitä tänne toteutettavaksi, paitsi tuon ehkä tempperamenttia ja naivia rakkautta aitoja asioita kohtaan. Sellaisia me olemme sekaveriset monikulttuuriset suomalaisiksi sulautuneet. Korostamme suomalaisuutta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tuliko niin huono kirjoitus ettei ainutta kommenttia?
No ei, mutta tuo on sellaista josta ei voi olla eri mieltä.
Tuo on sellaista asennetta joka rauhoittaa mielen ja ilahduttaa.
Alkuperäiset sanat (vuodelta 1911):
Ankara, ankara täällä on työ
pitkä on talvi ja valju on yö -
Miehiset miehet ja naiset, hei:
meillä ei vaikerrus kuulu, ei!
Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Wainojen virmat - oi vaietkaat!
Rapparit, ryöstäjät - kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan
puolesta hengen ja heimon ja maan!
Hammasta purren ja parkumus pois!
Wierasko voimamme korvata vois?
Tänne ne sortuis' tuskahan työn,
tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön.
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien pää!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.
Meidänpä karhuja kaikuvi maa,
suksemme suihkivat tanhutten taa,
Meidän on kaikki, jos meidän on työ:
Nälkälän rahvas, äl' aarteitas' myö!
Kosta sun kolhusi, koeteltu mies!
Irroita itse sun kohtalos' ies!
Näytä nyrkkiä maailmalle,
keksi keinosi orjuudelle (alk.orjuuttajalle)!
Nosta rintaasi uskonto uus'!
Taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies: muista miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vain menköhöt merten taa!
No jotta et pääsisi sitten niin helpolla niin väännetään edes vähän..
Isänmaallisuus on itse piru kaiken keskellä.. aikoinaan se oli isänmaallista,kun ammuttiin oman maan kansalaisia lipun alla monttuun. Miten tuon nyt ottaa..typerää se ainakin on,mutta sitä typeryyttähän se isänmaallisuus teettää kuten mainitsin.
Voit toki kaivaa historiasta ja koittaa etsiä edes jotain fiksua mitä yltiöpäinen isänmaallisuus olisi saanut aikaiseksi,mutta joudut pettymään siinä miten se "hurmos" on vienyt tuhansia ihmisiä hautaan..
En ole koskaan joutunut pyssyäni kaivamaan ja siitä kiitos isoilleni. En ymmärrä miksi ihminen ei saisi olla myös hurmoshenkinen, sehän on ihanaa tietää mitä rakastaa ja minkä puolesta olla ja seistä. Suosittelen sinullekiin. Historiaa tunnen tarkastikin, olen sitä opiskellutkin ja minun vanhempani eli mummo ja pappa on siihen antaneet aihettakin ja kirjakin on tekeillä..hurmos, hautaan..ehkä enemmänkin se vie hautaan että hurmostelee vääriä asioita. Ja kyllä, kaikki me menemme hautaan joskus, toivon että in peace.
"En ymmärrä miksi ihminen ei saisi olla myös hurmoshenkinen, sehän on ihanaa tietää mitä rakastaa ja minkä puolesta olla ja seistä. Suosittelen sinullekiin."
vaarallista, vaarallista.
Pienet vaaleahiuksiset tytöt heiluttamassa lippuja ohiajavalle mustalle mersulle. Hurmos ja rakkaus sokeuttaa virheille ja valheille.
Ettekö ymmärrä sitä, että tiedän mistä puhun, juutalainen mummoni pakeni saksasta ja ukkini pelkäsi kommunisteja..maasta ajettiin kansalaiset pois..herrane aika, älkää ihmiset riidelkö omienne kanssa.
Kuulun kansainväliseen yhdistykseen jossa näistä asioista puhutaan.
Jotkut sanoo että se on naivismia tai hurmoksellisuutta. Olisitta eläneet natsien vainoista pelänneen ja selvinneen mummelin helmoissa.
Sunna Oksala
Kiitos hyvästä ja rehellisestä kirjoituksestasi!
Olet suomalaisempi ja isänmaallisempi kuin moni geneettisesti suomalainen (viittaan kertomiisi sukujuuriisi). Valitettavasti joillakin suomalaisilla isänmaallisuus on täysin hukassa oleva käsite.
Joidenkin suomalaisten isänmaattomuus on lähinnä maailman vallankumousta ja kansainvälistä työväen solidaarisuutta (tosin sitäkin silloisen Neuvostoliiton johtoaseman tunnustaen) ajaneen vasemmiston syy. Silloin oli tärkeintä ihailla kansainvälisen kommunismin johtomaata Neuvostoliittoa (vaikka siihen ei ollut syytä), ja vähätellä omaa maata. Jos piti oman maan puolta, niin se oli muka fasismia ja natsismia.
Tämän stalinistisen ja taistolaisen myrkynkylvön tuloksia on yhä nähtävissä Suomessa.
Tästä kieroutuneesta ajattelutavasta on syytä päästä jo vihdoin eroon.
Oman kansansa parhaan ajatteleminen ei ole natsismia eikä fasismia. Kyse on vain siitä, mitä kaikki kansat tekevät eli ajattelevat omien kansalaistensa parasta.
Toimiihan tämän päivän Venäjäkin hyvin kansallismielisesti oman kansansa parhaaksi. Onko Venäjä sen perusteella siis natsistinen ja fasistinen maa?
Ei ole, siis natsistinen tai fasistinen, omanlaisensa kuten Pietari on, mistä isoisäni on kotoisin. Mutta me emme välitä heistä niin kauan kuin ei hekään meistä. Tärkeintä on rakentaa sitä asuinsijaa missä on hyvä olla. Minun sukuni on hajaantunut ympäri maailmaa juuri sen vuoksi että kansa jaettiin kahtia. Suomessa pakoon lähti lapset mutta he pääsivät takaisin kotiinsa sodan jälkeen.
Tässä näyte sukulaiseni työstä, meidän saksan Kruegerit soittaa viulua.
http://www.youtube.com/watch?v=iDkJNX7MbXY
Mummuni soitti myös viulua ja banjoa ..koko suku eli aika lahjakasta viulunsoittajasukua ollaan, lisäksi että ukkini ajoi höyryveturia Siperiaan, hän sanoi aina että kyllä Siperia opettaa jos ei muu...
Minä sanoisin näille ihmisille jotka pitää omaa kansalaistaan hävettävänä asiana, siten että tahtoisivat oikein poistaa heidät keskuudestaan enemmän natseina kuin mitä natsitkaan olivat. Olen huomannut sellaista että täällä ihannoidaan muita uskontoja ja kulttuureja ja painetaan omaa väkee alas..se muistuttaa minua fasismista tai natsismista.
Sunna Oksala
Kysymykseni Venäjän natsistisuudesta tai fasistisuudesta oli retorinen. En itse ajattele, että niin olisi.
Viittasin Venäjään vain sen takia, että Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä suomalaisten tai virolaisten kansallismielinen ajattelu on natsismia tai fasismia ja kuitenkaan nämä samat ihmiset eivät näe mitään ongelmia Venäjän kansallistunnon nousussa ja sen esiintuomisessa vaan se on OK. Eli kun Venäjä on kansallismielinen, niin se on OK, mutta kun muut maat ovat kansallismielisiä, niin se ei ole OK vaan se on natsismi-fasismia.
Tämä on väärin. Tällainen ajattelu on epäoikeudenmukaista ja puolueellista toisen hyväksymistä ja toisen moittimista samasta asiasta.
Ymmärrän mitä tarkoitit Jouko Piho ja menin vain asiassa eteenpäin. Täällä nimitellään fasisti ja natsimerkeillä vaikka ei tajuta ollenkaan mitä se historian aikan on ollutkaan. Minä olen siitä oikeasti kauhuissani ettei todella ymmäretä sitä että natsien uhrien jälkeläiset elää ja tietää mitä se elämä on ollut silloin. Järkyttävää todeta ettei tiedetä tosiasioita..eihän tänä päivänä ole natseja tai sitä toimintaa, murhaamista ja ihmisten polttamista uuneissa. Kamalaa että mua hävettää ihmisten tyhmyys.
"suomalaisten tai virolaisten kansallismielinen ajattelu on natsismia tai fasismia" kyllä kai sinä ymmärrät kenelle tällaisen ajattelun iskostaminen suomalaisten tai virolaisten jne. on edullista - niille jotka ovat ympänneet uuden internationalismin vanhaan sovinistiseen venäläisyyteen. Suomalaisten kansallismielisyydestä kun oli jopa jonkin verran harmia isovenäläiselle imperialistille tuossa 39-44.
Haluammeko mennä ajassa aina taaksepäin vai voitaisiinko jo oikeasti ajatella aikaa rauhan aikana? Siis muistellaanko me ajan päästä että voi kuinka meillä oli kivaa väitellä netissäkin..ja samalla istutaan kaikki jossain samassa sodan runtelemassa airueessa?
Nyt palautetaan muistelot rauhan aikaan, upeaan kulutuksen aikaan, nousuun ja elektroniikkaan..kaikkeen kivaan liberaaliseen elämänmuotoon. Unohdetaan ne sotaisat ajat. Mutta ei silti unohdeta asiaa että valmistautumalla sotaan, luomme rauhaa..
ei ne asetelmat ole mihinkään muuttuneet, paitsi että Viro on nyt itsenäinen viimein, ja Natossa. Asetelmien muuttumiseen tarvitaan yleensä maailmansota tai muu suuri mullistus, kuten Neuvostoliiton hajoaminen. Eikä geopolitiikka kokonaan muutu suurvalloilla vuosisadoissakaan.
Pojastani ja minusta tehtiin aikanaan dokumentti elokuva..se esitettiin viisi kertaa uusintana. Siinäkin tuli ilmi miten järkyttävän helposti ruvetaan natseiksi tietämättä mitä se on ollut aikanaa.
suomalaisuudesta puheen ollen, en tiedä miten se vaihtelee suomalaisten keskuudessa, miten esim. satakuntalainen tai kainuulainen sen ajattelee keskimäärin, mutta niiden kauheitten ulukomaalaisten kanssa on toisinaan tullu pohdittua mm. kauhufilmien kautta sekä myös ihan metässä, miten ne ja taas minä metsän miellän.
Minulle metsä selkeästi ja alitajuisesti ja ylitajuisesti edustaa turvaa. Mennä metsän uumeniin. Piiloon, kätköön, suojaan. Ulkkarille yleensä se on mennä hukkaan, kateisiin, turmioon, kauheaan paikkaan jossa kaikki näyttää samaltam uhkaavalta, eikä ulos löydä.
Tämä projekti nimeltä Suomi on pelkistetyimmillään länsimainen supermarketti. Ja me olemme tuotteita siinä supermarketissa. brändättyjä, paketoituja, viivakoodattuja ja täynnä säilöntaineita.
Me olemme amerikkalaisen tv- ja elokuvaviihteen kasvattamia eurooppalaisessa unelmassa eläviä globaaleja valkonaamojen stereotyyppejä.
Se on hinta, mikä pitää maksaa siitä, että pääsee jakamaan kakkua voittajien kanssa demokratian, vapauden ja hyvinvoinnin riemujuhlassa.
Näin ehkä mutta kaiken sen alla on se kuuluisa SISU. On se, usko pois.
Höpö höpö. Ihan samanlaisia nillittäjiä suomalaiset on, kuin muutkin. Sosiaalidemokratian tuottamassa hyvinvointivaltiossa voidaan todella pahoin ja ratkaisuksi tarjotaan yhteiskunnallisten turvaverkkojen purkua ja kansallissosialsimia.
Ongelmista syytellään ketä tahansa muuta, paitsi omaa hienoa järjestelmää, onhan se "suomalaista" ja "Sisua". Todellisuudessa se on pelokkuutta, itsekkyytt, ahneutta, demokratian ja ihmisyyden puutetta.
Ei tule päättymään hyvin.
Sisu on jotakin, mitä joko on tai ei ole siinä kohtaa kun asiat käyvät hankaliksi. Aika vähissä se näyttäisi olevan. Nykyajan selviytymistarinat eivät oikeastaan kerro selviytymisestä, vaan siitä, miten siistiä on kun selviää terapeutin avulla asioista, jotka ovat suurimmalle osalle maailman ihmisiä jokapäiväisiä realiteettejä.
Sisu on sitä että uskaltaa katsoa peiliin jos sen pystyy tekemään on jo kova hemmo. Jos sen jälkeen pystyy painamaan itsensä ylös niin hänelle pitää pystyttää patsas. Jos hän vielä kykenee nostamaan kaverin vierstä ylös on hän ihme.
Kiitos tästä kirjoituksestasi Sunna
Minulle suomalaisuus on Saarijärven Paavoa, osuustoimintaa ja Pohjantähden alla olemista, itsellisyyttä.
http://www.youtube.com/watch?v=ZYWsOM0eRA0
Ja aina on tapeltu ja voitettu hopeaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=qGf5USJviVM
Mutta meillä on sotamies Väätäinen :D
Paatoksellista julistusta, joka ei kommentteja kaipaa. Ai joo, Seitsemän veljestä on fikitiota.
"Vaikeina aikoina punnitaan suomalaisuus"
Muinaiset ihmiset eivät kommunikoineet huutoetäisyyttä pidemmälle. Oltiin tekemisissä vain oman perheen/klaanin/heimon kanssa, mutta metsän toisella laidalla asuvat olivatkin jo vihollisia. Epäilemättä tällaisessa tilanteessa lauman johtaja on vaatinut ehdotonta kuulaisuutta koko joukolta, oman tien kulkijoita ei ole voitu suvaita koska yhteistyö on ollut selviytymisen edellytys.
Blogin otsikossa lukee "vaikeina aikoina", mikä kai viittaa siihen että tulevaisuus näyttää epävarmalta ja vaarojakin näkyy horisontissa. "Vaikeita aikoja" joita voisi verrata jossain määrin em. lauman selviytymistaisteluun. Samaa alkulauman logiikkaa käyttäen on siis aika vetää yhtä köyttä, sivuuttaa yksilöiden omat halut ja keskittyä oleelliseen. Aivan kuten ihmiskeho shokkiin joutuessaan keskittää verenkierron raajoista tärkeimmille sisäelimille, samoin ihmisryhmät joutuessaan kriisin partaalle ikäänkuin karsivat ajattelustaan kaikkein kehittyneimmät ajattelumallit ja ulkoistavat ne jollenkin ideologialle tai "suurelle johtajalle". Samaan aikaan omaksi ajatteluksi riittää mustavalkoinen oman aatteen vahvistaminen muiden samanmielisten kanssa. Esimerkiksi riittänee kirjoituksen lopussa viitaus Kekkoseen ja nälkämaan lauluun, joka romantisoi raatamista ja uhrautumista.
Selviytymismoodissa olevasta lauma-ajattelusta kielii myös otsikon "punnitaan suomalaisuus". On siis olemassa konkreettinen "suomalaisuus" joka pitää todistaa kriisin aikana. Joko olet suomalainen tai et ole suomalainen, olet puolellamme tai meitä vastaan. Juuri sellaista mustavalkoista ajattelua, jonka voisi hyvin kuvitella vallitsevan jossain Neuvostoliitossa tai muussakin totalitaarisessa valtiossa, jossa oma ajattelu koetaan vaaralliseksi.
Mutta miksi kirjoittaja ilmaisee halunsa taantua verhoutuen isänmaallisuuden burkhaan? Toisaalta kirjoituksessa viitataan Kekkoseen, toisaalta olkiukoksi ripustetaan islam. Kekkosen aika voi edustaa joillekin "yksinkertaisempia aikoja", jolloin kaikki oli helpompaa kun ei tarvinut miettiä globalisaatiota ja markkinatalouden epäonnistumisia. Islam taas on helppo maalitaulu, se toiseus, aivan kuten Neuvostoliitto Kekkosen aikana Suomesta päin katsottuna. Pelätty ja vihattu. Islamista on helppoa piirtää ruma kuva ja sitten koota joukot taaksensa hyökkäykseen tätä kuvaa vastaan. Ehkä nykyajan sirpaloituneessa yhteiskunnassakaan mikään ei tuo ihmisiä yhteen kuin kunnon lynkkaus.
Kristinuskohan tuotiin tänne ulkomaalaisten toimesta miekkalähetyksenä. Ennenvanhaan suomalaisuus oli pakanallisuutta, jolla ei ollut mitään tekemistä kristinuskon ja sen maanomistuksen kanssa.
Kristinusko pohjautuu Lähi-itään ja siellä maanviljelyskulttuurin syntyyn. Näillä main missä jylläsi jääkausi, täällä asuvat elivät varmaan hylkeitä pyytämällä ja siitä siirtyivät järvikalastukseen ja metsästykseen ansoin ja pyydyksin, kunnes paljon myöhemmin alettiin kasketa naurismaita.
Ennen suomalaiset asui kodissa, joita siirreltiin sitä mukaa kun vaellettiin keräilijämetsästäjinä.
Kristinusko on tänne vakiintunut ulkomaalaisten herrasväkisten kautta kun kuninkaalliset hoveineen ja muine perseennuolijoineen sitä tänne tuputti.
Minun suomalaisuuteni on toki modernia mutta se on kaikkea muuta kuin IKL:n tai lottasvärdin hurmoksellista ihailua.
Suomalaisuus on tasa-arvoa, uskonnonvapautta, monikulttuurisuutta yms.
Patriarkaalisuudelle ei ole kunnon jalansijaa nykysuomessa, missä agraarikulttuuri on maataloustukien kuppaamista verovaroista kun yhä vaan halla panee viljaa ja moinen elinkeino ei näille leveysasteille edes kuulu kun täällä pakkanen paukkuu kuukausitolkujja ja maa on enimmän osan vuotta joko jäässä tai muuten viljelykelvotonta..
Kirjoita kommentti
Kommentoi 31 kommenttia